Soiniemi
Päivitetty: 11.11.2024
Soiniemen kylä sijaitsee Sysmässä, Päijänteen itärannalla. Soiniemen keskellä sijaitseva niitty on vuoden 1996 perinnemaisemainventoinnissa määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi katajaketo-hakamaaksi. Perinnemaisemat, eli biotoopit, ovat karjatalouden muovaamia Suomalaisen maatalousympäristön harvinaistuvia helmiä. Niiden pinta-ala on pienentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana maatalouden tehostumisen, laidunnuksen vähenemisen ja maankäytön muutosten takia.
Ensimmäiset maininnat Soiniemestä löytyvät vuodelta 1539. Alue löytyy myös jo vuoden 1556 maakirjasta. 1900-luvun alkupuolella Soiniemen kylällä elettiin hevostaloutta. Kaikissa maatalouden kuljetuksissa, sekä metsä- ja peltotöissä käytettiin hevosia. Ensimmäiset traktorit kylälle hankittiin 50-luvulla. Vuonna 1960 kylälle saatiin sähköt, joka antoi kehityssysäyksen karjataloudelle. Laidunnus alueella on loppunut vuoden 1992 jälkeen.
1990-luvun inventoinnissa todettuun lajistoon nähden huomionarvoisista lajeista joitain jäi löytymättä. Oleellista lajistoa, putkilo- ja niittykasveja, löytyi kuitenkin edelleen varsin hyvin, joskin yksilömäärä oli pienentynyt hoitotauon vuoksi ja umpeenkasvu on ollut maisemallisesti huomattavaa. Soiniemen perinnebiotoopille tarvittavia hoitotoimia arvioitiin maastokäynnillä maanomistajan kanssa. Kasvillisuuskartoitus tehtiin elokuussa 2023. Kartoituksen ja arviointikäynnin perusteella listattiin alustavasti peruskunnostustoimet ja hahmoteltiin laidunnukseen sopiva ala. Kartoituksessa tarkennettiin hoitotoimia perinnebiotoopin eri osissa.
Perinnebiotoopin hoidon yleisinä tavoitteina ovat:
- alueen niittykasvilajiston ja luontotyyppien suojelu
- edustavan perinnemaiseman säilyminen
- perinnebiotooppiarvojen palauttaminen
Alkukunnostuksen jälkeen alueelle on järjestetty laidunnus ylläpitohoidoksi. Keskeisiä hoitokohteita ovat itäinen ja keskinen niitty, joilla kasvaa paljon katajaa ja jotka ovat maisemallisesti edustavin osa. Myös putkilokasvilajistoltaan ne ovat monipuolisempia verrattuna läntiseen ja eteläisiin osiin. Keskeisillä hoitokohteilla tavoitteena on perinnebiotooppilajiston elinympäristön parantamisen lisäksi palauttaa väljä hakamainen ilme, jossa komeat katajat ja maisemapuut ovat tärkeitä elementtejä.
Alueen peruskunnostuksessa keskityttiin pensaikkojen ja vesojen raivauksiin sekä heinittyneiden niittyalojen niittoon. Raivauksissa säästettiin katajat, raidat, kookkaita pihlajia ja maisemallisesti näyttäviä yksittäisiä pensaita.
Keskeisten perinnebiotooppialojen latvuskerroksen muodostava runkopuusto on nykyiselläänkin harvaa, joten puuston käsittelyssä noudatettiin erityistä varovaisuutta. Kaikki iäkkäät puuyksilöt ja maisemallisesti näyttävät muut puut säästettiin, samoin sopivin paikoin valikoituja nuoria puuyksilöitä, jotka voivat kehittyä avoimessa kasvuympäristössä leveälatvuksisiksi maisemapuiksi. Pysty- ja maalahopuut jätettiin paikoilleen, kuten kaikilla perinnebiotooppiin kuuluvilla osa-alueilla.
Lounaispuolisella alalla vieraslaji jättipalsamin kasvusto tulee niittää vuosittain ennen siementen kypsymistä, kunnes laji saadaan häviämään.
Perinnebiotoopin eteläisin osa koostuu vanhasta hakamaasta, jossa kasvaa kookkaita leveälatvuksisia koivuja. Hakamaarajauksen luoteisosaan rajautuu tiheäkasvuinen lehtoala, jossa pensaita raivattiin vahvemmin. Lehtoalan pohjoispuolinen metsäkuvio kuuluu myös tilan vanhaan laidunalueeseen. Jäljellä on vielä niittylaikkuja ja niillä kasvavia perinnebiotooppien huomionarvoisia putkilokasveja.
Soiniemen niityn perinnebiotooppi sijoittuu peltoalueen ympärille, ja viljelyä tullaan näillä näkymin jatkamaan edelleen. Laidunaitauksia tehtäessä perinnebiotooppialueet erotettiin peltoalueista niiden nykyisiä rajoja noudattaen. Eläinten siirtyminen länsiosasta keskiosaan järjestettiin viljellyn peltolohkon poikki kulkevalla käytävällä.