ADHD-viikon haastattelussa koulupsykologi Mika Timonen ja yhteisöpedagogi Mirva Ollila

ADHD-kuukautta vietetään Euroopan laajuisesti vuosittain lokakuussa. Suomessa ADHD-viikkoa vietetään joka syksy viikolla 41. Teemaviikon haastattelussa ovat koulupsykologi Mika Timonen ja omakohtaisen ADHD:n kanssa elävä yhteisöpedagogi Mirva Ollila.

Omassa työssään Mika kertoo olevansa eniten mukana ADHD-asioissa siinä vaiheessa, kun on herännyt huoli oppilaan tai opiskelijan keskittymisen vaikeuksista, eikä asiasta ole vielä tarkempaa käsitystä tai diagnoosia. Aloite ADHD-asioiden selvittelystä saattaa tulla oppilaalta tai opiskelijalta itseltään. Useimmiten aloite tulee kuitenkin huoltajilta tai koulun opettajilta. Alkuvaiheessa selvitetään ja arvioidaan tilannetta, sekä muitakin keskittymistä vaikeuttavia tekijöitä opiskeluhuollon ja kouluterveydenhuollon yhteistyönä.

Laajempana ilmiönä ADHD:sta tulee toisinaan puhetta nykyisen elämäntapamme yhteydessä. Voidaankin kysyä, että sisältyykö arkeemme riittävästi fyysistä tekemistä ja liikkumista, sekä sen vastapainona ärsyketulvasta vapaata aikaa, syömmekö terveellisesti, nukummeko riittävästi jne. Näiden laiminlyönti ei ainakaan helpota mahdollisia ADHD-oireita, kertoo Mika.

Kailaan koululla yhteisöpedagogina toimivan Mirvan työnkuva on monipuolinen. Hän mm. suunnittelee ja koordinoi yhteisöllistä oppilashuoltoa yhdessä apulaisrehtorin kanssa, laatii ja organisoi oppilashuollollisia ilmapiirikyselyitä, vastaa Piste! kiusaamiselle -toiminnasta yhdessä seurakuntien kanssa, suunnittelee ja toteuttaa tunnetaito-, kaveritaito- ja itsetuntoryhmien sisällöt yhdessä kuraattorin kanssa sekä toteuttaa somekasvatustunnit 3.–4.-luokkalaisille ja seksuaalikasvatustunnit 5.–6.-luokkalaisille yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Työnkuvaan kuuluu myös paljon muita tehtäviä. Omassa työssään Mirva kertoo ADHD:n näkyvän niin, että hän on koko ajan tekemässä jotain.

Jos en ole pitämässä tuntia niin olen juttelemassa oppilaille käytävillä tai hoitelemassa muita hommia. Paikallani en juurikaan jaksa olla. Kävelen myös joka paikkaan kalenterin kanssa, koska muuten unohdan hoitaa kaksi minuuttia sitten sanomani asian. Kalenterista huolimatta unohdan välillä asioita, mutta olen oppinut elämään sen kanssa: se on inhimillistä. Puhun myös paljon itsekseni ääneen, koska sillä tavoin asiat pysyvät paremmin päässäni järjestyksessä ja onhan se oppilaidenkin mielestä ilmeisesti hauskaa, kun höpötän milloin mitäkin. Jos taas teen koneella hommia, hoidan montaa asiaa samaan aikaan, vaikka toki siten tekeminen saattaa olla hitaampaa. Saan kuitenkin hommat aina ajoissa hoidettua, koska unohtelemisesta huolimatta olen luonteeltani järjestelmällinen, kertoo Mirva.

ADHD:n positiiviset puolet

ADHD-piirteistä puhutaan usein negatiiviseen sävyyn. Molemmat haastateltavat näkevät piirteissä paljon positiivista.

Kyseessä on moniulotteinen asia, joka myös riippuu siitä, kuinka voimakkaita ADHD-piirteet ovat. Jos puhutaan aktiivisuudesta, niin sehän on usein tarvittava polttoaine, jotta asioita syntyy ja tapahtuu. ADHD-piirteisyys voi tarkoittaa aloitteellisuutta, luovuutta, energisyyttä ja aikaansaavuutta. Erityisesti ADHD:n vähemmän aktiivisessa muodossa juuri luovuus saattaa tulla vahvana esiin, pohtii Mika.

Mirva on törmännyt tyypillisiin ennakkoluuloihin ADHD:n tiimoilta. Oletetaan, että pitäisi aina pyöriä paikallaan ja puhua suu kuivana koko ajan, jotta ihmisellä ”voi olla ADHD”. Hän on kokenut myös vähätteleviä katseita ja asenteita henkilökohtaisessa elämässään, koska jotkut ihmiset ajattelevat olevan tyhmä tai laiska jos ei saa jotain asioita tehtyä. Hän itse kokee ADHD:n voimavarana ja saa sen avulla hirveän paljon enemmän aikaiseksi.

Kotona paikat ovat pääsääntöisesti aina puhtaana, jaksan käydä ennen töitä lenkillä tai salilla sekä syödä ja silti ehdin ajoissa töihin. Kotona taas mieheni tietää, että miten ADHD minulla näkyy ja osaa ottaa nälkäkiukku-oikkuiluni sen mukaan. Me myös puhumme asiasta paljon, koska olen ottanut siitä tietoa ja työstän sitä joka päivä. Töissä ennakkoluuloja en juurikaan ole kohdannut, sillä koen, että kasvatusalalla tiedetään ADHD:sta kuitenkin jonkun verran ja en ole kokenut tarpeelliseksi selitellä sitä mitä olen, avaa Mirva arkeaan.

ADHD:n kanssa eläminen on vaiherikasta

Mirva kertoo pystyvänsä kokemaan monta tunnetta saman päivän aikana. Hän nauraa paljon ja ajattelee asioita sekä tilanteita monesta näkökulmasta eikä ylipäätään ota elämää niin vakavasti. Hyvinä päivinä hän saa paljon asioita hoidettua ja kokee olevansa hyvä niissä. Huonoina päivinä hänestä tuntuu, että mikään ei onnistu minkään asian suhteen.

Olen oppinut katsomaan elämää ja sen tuomia kokemuksia kiitollisuuden kautta. Koska itsekin elän joka päivä elämääni oman ADHD:ni kautta, niin juuri siitä syystä osaan töissäkin nähdä kauneuden siellä, missä kaikki eivät sitä välttämättä näe. Joskus päivät ovat siis täynnä iloa ja onnea ja toisaalta vahvasti tunteilevana ihmisenä ne huonot päivät taas tuntuvat todella raskailta, hän kertoo.

Tukea ja neuvoa

ADHD-piirteisen lapsen tai nuoren tukeminen arjessa on tärkeää, Mika kertoo. Asioiden selkeys ja ymmärrettävyys ovat suuressa roolissa. Aikuisten on hyvä pyrkiä luomaan arjen käytäntöjä sekä huolehtia ja varmistaa, että lapsi tai nuori ne ymmärtää. Käytännöt tarkoittavat päivittäisiä toimintoja ja rutiineja, joiden avulla tarvittavat asiat tulee hoidettua. Esimerkkinä vaikkapa koulurepun pakkaaminen valmiiksi edeltävänä iltana tai tehtäväohjeiden antaminen riittävän pienissä erissä. Myös aikuiset kotona ja koulussa tarvitsevat tukea, ja heidän on tärkeä huolehtia omasta jaksamisestaan.

Huoltajien olisi hyvä kokeilla ja löytää omalle lapselle toimivia keinoja arjen tilanteisiin. Tähän he tarvitsevat tietoa ja vinkkejä yleisesti toimivista keinoista, sekä myös tukea jaksaakseen ohjata ja opastaa lasta jokapäiväisessä elämässä. Myös opettajilla on hyvä olla tuntuma ADHD-asioihin ja toimiviin keinoihin koulupäivän ohjaamisessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat ennen kaikkea ymmärtämistä, hyväksymistä ja rakkautta kasvaakseen, ja tässä on aikuisilla tärkeä vaikuttamisen paikka, muistuttaa Mika.

ADHD-diagnoosin saaneelle ja tämän läheisille Mirva lähettää kannustavat terveiset.

ADHD-diagnoosin saaneelle haluaisin sanoa, että uskalla olla oma itsesi! Sinulla on paljon energiaa, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyjä, kun vain annat niiden tulla esiin. Osaat monia asioita, joten älä anna toisten sanomisten tai asenteiden lannistaa, vaan toteuta omia mieltymyksiäsi ja elä elämääsi täysillä! Olet tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet! ADHD-diagnoosin saaneen läheisille taas sanoisin, että ottakaa selvää siitä, miten ADHD näkyy. ADHD on moninainen ja joskus sen ilmeneminen saattaa tuntua myös ristiriitaiselta, ja se on ihan ok, onhan se ristiriitaista ADHD-ihmisestäkin. Kuunnelkaa, mitä sanottavaa sellaisella ihmisellä on, jolla on ADHD ja auttakaa sanoittamaan tunteita. Ymmärtäkää, vaikka ette aina ymmärtäisikään tai joku asia ei kävisi järkeen. Sanokaa ja näyttäkää, että välitätte hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Älkää antako vastoinkäymisten lannistaa. Tukekaa häntä hänen ajatuksissaan ja valinnoissaan. Antakaa hänen kokeilla erilaisia asioita ja mennä turvallisesti ”pää edellä puuhun”. Pyytäkää apua, jos joku asia tuntuu ylitsepääsemättömältä. Älkää tuomitko, mutta laittakaa rajat ja pitäkää niistä kiinni. Nauttikaa elämästä ADHD-ihmisen kanssa, sillä hänellä on sellaista elämänenergiaa, jota kaikille ei ole siunaantunut! Itse en edes halua tietää, mitä minusta olisi tullut ilman äidin ja isän laittamia rajoja ja heidän rakkauttaan. Kiitos äiti ja isä, olette korvaamattomia!

Lisätietoa

ADHD-liitto