Päivitetty: 22.2.2021

Kaupungin keskusta on kansallisen kaupunkipuiston ydin. Sen syntyhistoria on osa Suomen kaupunkilaitoksen ja hallinnon kehitystä. Kuninkaan mahtikäskyllä vuonna 1776 synnytetty maaherran hallintopaikka rakennettiin kustavilaisen ruutukaavan pohjalle, johon maaherra de Geer 1785 lisäsi vielä komean puistokadun nimeltään “Perspektivet”.

Ruutukaavarakenne ja kaupungin mittakaava on hyvin säilynyt. Seminaari- ja kylpyläaikaiset rakennukset sekä eriaikaiset puistot täydentävät kokonaiskuvaa. Keskusta-alueella on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä.

Sepänniemi

Varhaisimmat merkit Jyrängönvirran rantojen asuttamisesta ovat rautakauden lopulta. Rautakautinen asutus oli sijoittunut sisämaareitille, joka on 1400-luvulta lähtien tunnettu Suurena Savontienä. Sepänniemen linnoitus, joka on rakennettu 1700 -luvun lopulla, on suojelu muinaismuistolain nojalla. Sepänniemi on sekä kulttuurihistoriallisesti että luonnonarvoiltaan arvokas alue.

Kirkonkylän kulttuurimaisema

Heinolan kirkonkylä sijaitsee Valkjärven ja Kotajärven välissä harjun jatkeella. Maisema on pienipiirteinen ja rikkonainen., moreeniselänteiden ja pienten järvien kuvioima. Kotajärven ympärille levittäytyvät melko laajat, kumpuilevat peltoaukeat.

Kirkonkylän keskivaiheilla sijaitseva 1755 valmistunut kirkko ja 1862 rakennettu pappila ovat kylän kulttuuriympäristöä hallitsevia elementtejä. Kirkonkylä läpi kulkee kyläraitti, joka osin seurailee Suuren Savontien linjausta.

Kuningas Kustaa III määräsi vuonna 1775 Kymenkartanon läänin pääkaupungin perustettavaksi Heinolan kirkonkylään. Maaherra Riddercreuzin selvitysen perusteella residenssi kuitenkin perustettiin Jyrängön virran pohjoispuolelle.​

Maaherran residenssistä kaupungiksi

Keskustan ruutukaava, Maaherranpuisto ja sen laidalla sijaitseva lääninkivalteri Aschanin talo kertovat ajasta, jolloin Heinola toimi Kymenkartanon läänin hallinnollisena keskuksena.

Heinola menetti maaherran residenssin autonomian ajan lääniuudistuksen yhteydessä vuonna 1839, mutta sai myöhemmin korvauksena kaupunkioikeudet.

Kansallisen kaupunkipuiston alueella on joitakin kaupungin pommituksilta ja myöhemmiltä rakennuskannan uusiutumisilta säästyneitä puutalokortteleita

Kylpylä- ja seminaarikaupunki

1800-luvun lopulla perustettiin Heinolaan sekä kylpylä että naisseminaari. Heinola oli 1900-luvun alkupuolella tunnettu erityisesti kylpylaitoksestaan. Kylpylävieraita varten kohennettiin kaupungin puistoja ja rakennettiin rakennuksia. Tältä ajalta ovat peräisin niin Rantapuiston kuin Harjupuistonkin nykyasu paviljonkeineen.

Ilma- ja aurinkokylpeminen nähtiin 1800 -1900 -lukujen vaihteessa fyysisesti ja henkisesti terveellisenä toimintana. Kylpylän uimaranta tarjoaa tähän yhä oivat puitteet ja vuosisadan vaihteen kylpylävieraita varten rakennettu Harjupaviljonki on edelleen verraton kävely- ja piknikretkien kohde.

Seminaarin merkitys Heinolalle on ollut suuri. 1890 -luvulla oli opettajien tarve Suomessa valtava, sillä kansakoululaitoksen suhteellinen kasvu oli tuolloin mittavampaa kuin aiemmin. Myös yhteiskunnallinen kehitys lisäsi kasvatauksen ja koulutuksen kysyntää. Suomeen aikaisemmin perustetu seminaarit eivä riittäneet täyttämään opettajapulaa. Heinolan naisseminaari kuuluu niiden neljän uuden opettajanvalmistuslaitoksen joukkoon, jotka perustettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina. Raaheen ja Heinolaan määrättiin naisseminaarit, Raumalle ja Kajaaniin miesseminaarit.

Arkktehti Jac. Ahrenbergin suunnittelema seminaarin päärakennus valmistui kesällä 1901. Ahrenberg piirsi Raahea lukuunottamatta kaikki ryhmän seminaarit. Saman arkkitehdin käsialaa on mm. Kotkan kansallisessa kaupunkipuistossa sijaitseva Langinkosken keisarillinen kalamaja. Heinolan seminaarin arkkitehtuuri on lähinnä uusgotiikkaa maustettuna tuolloin suosituilla kansanomaisilla koristeaiheilla.

Seminaari sijoitettiin kaupungin valitsemalle ja lahjoittamalle tontille entiselle hevostorille, Maaherranpuiston päätteeksi. Alueeseen kuuluivat myös viereiset kansakoulut, jotka kaupunki luovutti seminaarin mallikouluiksi. Maaherranpuiston viherympäristö laajeni seminnaripuistolla, jonka suunnitteli Mårten Gabriel Stenius, ensimmäinen muodollisen puutarhasuunnittelijakoulutuksen saanut suomalainen ja alansa monipuolinen tienraivaaja. Seminaarin rakennuskanta on suojeltu rakennussuojelulain perusteella.

Reumasairaala

Heinolan ensimmäinen sairaala oli lääninlasaretti, jollaiset kruunu määräsi vuonna 1791 perustettavaksi läänien pääkaupunkeihin. Julkisena rakennuksena lasaretti sijoitettiin residenssin hierarkian mukaisesti Perspektiivin varrelle Lampikadun ja Kymenkartanonkadun kulmaan. Tästä alkoi Heinolan pitkä ja monipuolinen sairaalahistoria.

Perinteisten sairaaloiden ohella Heinolassa on toiminut huippuluokan erikoissairaala, joka on nauttinut kansainvälistäkin mainetta. Reumasairaala sai alkunsa Heinolan kylpylän lopetuspäätöksestä. Kylpylän tilat vuokrattiin Lomaliitolle, joka alkoi vähitellen keskittyä reumapotilaiden hoitoon.

Lomaliiton oma sairaala valmistui vuonna 1951 harjumaastoon Maitiaislahdelle. Blokkisairaalan ja paviljonkisairaalan yhdistelmä on sidottu monumentaaliseksi, ilmeikkääksi, luontevasti maastoon sijoitetuksi kokonaisuudeksi. Reumasairaalan on suunnittellut arkkitehti Martti Välikangas.