Luonto
Kestävästä kehityksestä ja ilmastosta löydät tietoa Heinolaa koskevista sopimuksista sekä toimenpiteistä kuten toimintaohjelmasta, ilmastotiekartasta sekä ilmastokumppanuudesta.
Luonnonsuojelusta löydät tietoa Heinolan alueella olevista suojeluohjelmista, suojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä.
Vieraslajeista löydät tietoa yleisimmistä vieraslajeista sekä miten toimia niiden kanssa.
Heinolan nimikkolajit
Heinolan kaupungin nimikkokasvi on ketonukki (Androsace septentrionalis) ja nimikkoeläin Ilves (Lynx lynx).
Heinolan valtuusto on 25.11.2024 hyväksynyt kaupungin nimikkoperhoseksi pikkusinisiiven (Cupido minimus).
Ketonukki
Heinolan kaupungin nimikkokasvi ketonukki on yksivuotinen ketojen esikkokasvi. Se on hyvin hento ja pienikokoinen (yleensä 3-20 cm) kasvi, jonka valkoiset pienet kukat muodostavat 5-30 kukan sarjakukinnon vanan päähän. Lehdet ovat vanan tyvellä pienenä, varhain alkukesällä kuivuvana ruusukkeena.
Ketonukkia on tavattu Suomessa Ahvenanmaalla ja Manner-Suomen eteläosissa yhteensä noin 60 paikalta. Nykyisin tunnettuja esiintymiä on jäljellä enää 12. Suomen laajimmat ja runsaimmat ketonukin kasvustot sijaitsevat Heinolan kaupungissa. Paras kasvupaikka on rauhoitettu Miljoonaluiskan luonnonsuojelualueeksi vuonna 1996.
Ketonukki on asetuksella rauhoitettu uhanalainen laji, joka on lisäksi luokiteltu erityisesti suojeltavaksi. Ketonukin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee sen siemeniä.
Ketonukkia uhkaavat muun muassa kasvupaikkojen heinittyminen ja rakentaminen. Ketonukille on laadittu suojelusuunnitelma, jossa annetaan suosituksia kasvupaikkojen hoitoa varten. Heinolan kaupunki on hoitanut oma-aloitteisesti ketonukin vahvimpia kasvupaikkoja 1970-luvulta lähtien niittämällä alueita vuosittain.
Sopivin niittoajankohta on heinäkuun loppupuoli, jolloin pääosa siemenistä on kypsynyt. Niittotähteitä ei tule heti kuljettaa pois kasvupaikoilta, sillä vielä kypsymättömät siemenet kypsyvät myös irti leikatuissa versoissa ja varisevat aikanaan pois. Elokuussa yleensä kaikki kodat ovat jo tyhjiä ja niittotähteet viedään pois.
Vähäinen liikkuminen ketonukin kasvupaikoilla luo uusia pieniä aukkopaikkoja maanpintaan ja on ketonukin uudistumiselle eduksi.