Hanna Kukkosen puvut

Heinolan taidemuseolla on tänä kesänä esillä 13 Heinolan Kalevalaisten Naisten kansallispukua ja kaksi yhdistyksen jäsenen muinaispukua. Tässä minun pukuni hankkeen kuudennessa blogissa kerron yhdistyksen jäsenen Sisko Björkin tyttären Hanna Kukkosen puvuista.

Hanna Kukkonen Hämeen puvussa. Kuva: Sisko Björkin arkisto

Hämeen puku

Hämeen kansallispuvun ensimmäinen malli julkaistiin vuonna 1922. Puku päätettiin tarkistaa Suomen kansallispukuneuvoston ohjauksessa, ja uusi mallipuku valmistui vuonna 1985. Hämeen puvun hame on yksiväristä, punaista kudottua kangasta. Liivi on ruudullista kamlottia. Se on pitkähkö ja varustettu runsailla körteillä. Liivi nyöritetään edestä tinamaljujen avulla. Paita on pitkä ja siinä on pieni pystykaulus. Puvun esiliina on yksinkertainen ja siinä on pitsikoriste. Tasku on punaisesta ja mustasta verkakankaasta ommeltu ja pirtanauhalla vyötärölle solmittava. Aikuinen nainen pukeutuu tanuun eli liinalakkiin. Sen reunaa kiertää geometrisesti kuvioitu nyplätty pitsi. Tyttöjen päähine on punainen nauha.

Yksityiskohta Hämeen puvusta. Kuva: Heinolan museot

Tuukkalan muinaispuku

Tuukkalan puvun jäänteet ovat löytyneet vuonna 1886, kun Mikkelin Tuukkalan kasarmin harjoituskenttää tasoitettaessa paljastui rikkaita ristiretkiaikaisia hautoja. Professori A.O. Heikel julkaisi löydöt vuonna 1889 piirroksin. Kuva Tuukkalan emännästä oli mallina, kun Kalevalaisten Naisten Liiton perustaja, kirjailija Elsa Heporauta ryhtyi teettämään Tuukkalan muinaispukua itselleen ja Mikkelin museon kokoelmiin. Puvun rekonstruktio valmistui vuonna 1937. Elsa Heporauta oli puku yllään muun muassa presidentinrouva Rooseveltin vastaanotolla Washingtonissa vuonna 1939.

Puku koostuu valkeasta villapaidasta, tummansinisestä olkainhameesta, harmaasta hapsuhelmaisesta esiliinasta ja harmaasta, kaikilta sivuilta hapsuin reunustetusta hartiavaipasta. Korusto koostuu pronssisista soikeista niin sanotuista rapukoristeisista kupurasoljista, ketjunkantajista, sivuketjujen linturiipuksesta ja veitsentupesta. Rintaketjuna on rautaista panssariketjua ja paidansolkena iso hopeinen levysolki.

Yksityiskohta Tuukkalan muinaispuvusta. Kuva: Heinolan museot

Pukujen merkitys

Hämeen puvun Hanna on saanut jo alle kouluikäisenä. Mummo Ilma Björk entrasi pukua samalta Pärnän kylältä kotoisin olevien tyttöjen Leena Kemppisen ja Martta Lindströmin kanssa sitä mukaa, kun Hanna kasvoi. Tuukkalan muinaispuvun kankaat kutoivat Hannan äidin kummitäti Vappu Pantero ja Hannan oma kummitäti Anneli Lehtinen. Rillukkapitsin rillukat valmisti Vapun puoliso Kusti Pantero. Muinaispuvun Hanna sai jo nuorena. Kansallis- ja muinaispuvut ovat olleet siten osa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Kansallispuku oli aina paras juhlapuku. Hanna on myös opiskellut kanteleen soittoa Heinolan musiikkiopistossa ja esiintynyt yhdessä äitinsä kanssa. Esiintymispukuna oli aina kansallispuku.

Hannalle pukujen arvo on mittaamaton, ne ovat hänen kalleinta omaisuuttaan. Ne ovat kulttuuriperintöä, jonka hän on saanut suvultaan. Puvut ovat hänen suvussaan osa naisten verkostoa. Suvun naisten kulttuuriperintöä ovat myös Kalevala-korut, joita Hanna on käyttänyt häissään. Kun kysyn häneltä, miltä tuntuu kantaa pukuja, Hanna vastaa: ”Kannan pukuja ylpeydellä. Se kasvattaa ryhtiä”.