Henna Paasosen sarafaani

Olen Heinolan Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja Henna Paasonen ja esittelen kesän aikana blogeissani yhdistyksen naisten kansallis- ja muinaispukuja sekä niiden omistajia. Tässä kahdeksannessa blogissa kerron omasta sarafaanistani, joka ei ole varsinainen kansallispuku.

Henna Paasonen ja sarafaani. Kuva: Silvi Kaarakainen

Sarafaani on venäläinen naisten hihaton päällyshame. Se on rakenteeltaan helmaa kohti levenevä olkainhame, jonka kaavoitus, käyttötavat ja käyttäjäkunta ovat muuttuneet merkittävästi historian kuluessa. Alun perin muualta Euroopasta Venäjälle tullut sarafaani mielletään venäläiseen pukuperinteeseen kuuluvaksi. Se kuuluukin osana joihinkin venäläisiin naisten kansanpukuihin ja on suosittu monin paikoin Itä-Euroopan keski- ja pohjoisosissa. Suorasarafaani tunnetaan myös karjalaisissa kansanpuvuissa sekä useiden muiden suomensukuisten kansojen kansanpuvuissa.

Sarafaaniasu liittyy Suomessa vanhastaan ortodoksiseen uskontoon, luterilaiset naiset käyttivät vyötäröhametta. Sarafaani kuuluukin osana joihinkin karjalaisiin kansanpukuihin. Tämän tyyppisiä asuja on ollut käytössä 1900-luvulle saakka Vienan Karjalassa, Aunuksessa ja osassa nykyistä Suomen Pohjois-Karjalaa. Lisäksi paikoitellen Kannaksella ja Suomenlahden itäisessä saaristossa vanhat naiset käyttivät niitä vielä 1900-luvun alkukymmenillä, evakkonaiset jopa vielä tätäkin myöhemmin. Nyky-Suomessa sarafaani ja feresi ovat pääasiassa erilaisten karjalaiseen perinteeseen liittyvien juhlien esiintymisasuja. Niiden valinnassa kantajan uskonto, ikä tai siviilisääty eivät vaikuta entiseen tapaan asun valintaan.

Oma sarafaanini on Valamon luostarin ompelijan ompelema. Vietin kesällä 2021 luostarissa kolme viikkoa ikonimaalauskurssilla ja ihastelin luostarin naispuolisten työntekijöiden värikkäitä ja naisellisia pukuja. Tapasin luostarin ompelijan sattumalta ja kerroin ihastuneeni sarafaaneihin. Hän päätti ommella minulle sellaisen niiden parin viikon aikana, jotka luostarissa asuin.

Molemmat isoäitini ovat olleet karjalaisia. Itse olen liittynyt ortodoksiseen kirkkoon 23 vuotta sitten. Käytän sarafaania karjalaisissa ja ortodoksisissa juhlissa. Asun Heinolassa ortodoksisessa Juliana-yhteisössä ja käytän pukuani esimerkiksi Heinolan kirkon praasniekassa eli temppelijuhlassa, jota vietetään helatorstaina. Sarafaanissa tunnen itseni arvokkaaksi ja paljon naisellisemmaksi, kuin mitä mielestäni arkisin olen. Puku on juhlava, helppo pukea ja arvokas kantaa.