Iloa ja kuntoutusta liikkumalla

Ensin historiaa liikkumisestani:
Lapsena vanhemmat kannustivat liikkumista, esimerkkinä kun naapurin
täti vei meidät kolme keskimmäistä sisarusta voimistelunäytökseen niin
mehän tehtiin kaikki temput saman tien.
Nuorena liityin Porissa tanssikeroon ja tanssiminen alkoi kiinnostaa ja
Heinolaan kun muutettiin ja huomasimme mieheni kanssa tutun
tanssinopettajan tanssikurssin mainoksen niin täytyihän sinne mennä.
Kurssilla oli muutama tanssista kiinnostuneita ja perustimme Heinolan
Tanssikerhon. Ja tanssin parissahan hurahti muutama vuosikymmen.
Kun tanssi jäi historiaan niin lähdin muutaman naapurin kanssa kuntosalille
ja se on jatkunut tähän päivään asti.


Sitten alkoivat nämä kulumat vaivaamaan.
Ensin lonkkanivel piti vaihtaa uuteen ja kun fyssarin mielestä se ei oikein
kunnolla tuntunut toimivan niin alkoi epäröiden ehdottamaan näitä kaupungin
liikuntamahdollisuuksia kuntoutukseen. Eläkeläisenä asia alkoi kiinnostaa
ja löytyihän sieltä minulle sopivia lajeja. Ensinnäkin luulin että tanssi kuului
menneisyyteen, mutta vain hyppimällä tanssittavat on kielletty mutta niitäkin
voi tanssia askeltamalla.
Nykyisin noihin liikkumisiini kuuluu lavis, kevyt jumppa, liikuntarajoitteis-
ten kuntosali, venyttelyjumppa, vesijumppa, vesijuoksu ja joskus myös uinti.
Vedessä oleminen on tuonut minulle hyvin paljon helpotusta. Se on ollut
leikkausten jälkeen erittäin hyvä kuntouttaja. Muutama vuosi ennen selkä-
leikkausta vaihdoin vesijuoksukengät vesijuoksuvyöhön ja huomasin kuinka
selkäkipu loppui kun pääsin veteen ja puoli allasta juostuani. Tulin siihen
tulokseen että vyö nostaa ja jalat jalat painavat ja alaselkään tulee venytystä.
Tämä nykyinen liikunta sopii minulle erittäin hyvin, keho vetreytyy ja mieli
pysyy virkeänä ja ystäviä saa liikuntakumppaneista ja hyvät liikuntaohjaajat
pitävät huolen että en riko itseäni.
Liikunnallisin terveisin Arja