Isiäis-järven vesikasvillisuuden niitto

Isiäis-järvelle hankesuunnitelmassa on suunniteltu vesikasvillisuuden niittoja kahdelle vuodelle, 2 niittokertaa vuodessa. Vuoden 2022 niitto on suoritettu suunnitelman mukaisesti. Niittoa varten perustettiin järven kaakkoiskulmaan plaani, josta kalusto saatiin vesille ja niittojäte nostettua kuljetukseen.

Urakoitsijalle Isiäinen osoittautui haasteelliseksi. Kuljetuspaikan edustalla oli matalikko, jonka yli niittokone joutui ajamaan telojen varassa. Niittojätteen keruuvenettä ei voitu käyttää työssä, joka suoritettiin kokonaisuudessaan niittokoneella.

Urakoitsija niitti ansiokkaasti rantakiinteistöjen asukkaiden toiveiden mukaisesti myös kiinteistöjen edustat.

Kellus- ja uposlehtisen vesikasvillisuuden niitto ja kerääminen on välttämätöntä lintuvesikohteessa, kun peitteisyys alkaa lähestyä 100%. Isiäisen kannalta hanke ajoittuu tärkeään kohtaan, toimenpiteillä saadaan vielä kustannustehokkaasti elinympäristön tilaa palautettua lajistolle suotuisaksi.

Jatkuva upos- ja kelluslehtien kasvien niittäminen hidastaa umpeenkasvua, mutta voi tuoda muita haittoja, joten se vaatii seurantaa ja suunnittelua.

Isiäisellä niiton suunnittelun lähtökohtana on ollut, että vesialueen kasvillisuutta on syytä poistaa niin paljon, kuin mahdollista. Niiton vaikutusta vesikasvillisuuteen voidaan arvioida jo toisena kesänä ennen toisen vuoden niittoja. Hankkeen puitteissa tarkkaillaan uposlehtisten kasvien lisääntymistä suhteessa ulpukkakasvustoon.

Rantaluhdan reuna-alueelle jätettiin jonkin verran reunavyöhykettä niittämättä. Etelä- ja pohjoisrannalla tehtiin pistomaista niittoa rantaa kohti. Pistomaisen käsittelyn tarkoituksena on seurata, miten eri lajit suhtautuvat vesikasvillisuuden vaihettumisvyöhykkeen rikkonaisuuteen ja auttaa vertailemaan niitettyä aluetta niittämättömään ensimmäisen niiton jälkeen. Lisäksi tällä turvataan valumavesien puhdistumista voimakkaimman valunnan alueilla.

Veden vaihtuma on kuitenkin verrattain pieni, joten toimenpiteillä voi olla levähaittoja lisäävä vaikutus. Vesikasvillisuus vähentää veden ravinteikkuutta osaltaan, joten sen täydellinen hävittäminen järveltä pysyvästi ei ole perusteltua. Kelluslehtisten kasvien hävittäminen järveltä saattaa myös johtaa yksipuolisen uposlehtisten kasvien kasvuston kasvamiseen koko vesialueelle. Vastaavasta käsittelystä Isiäisen kaltaisella kohteella Suomessa on kuitenkin hyviä kokemuksia.

Isiäisellä todettiin järven olevan kauttaaltaan syvyydeltään alle metrin, keskisyvyyden ollessa arviolta 0,75m. Niittourakoitsijan mukaan järvellä on myös muutama pienialainen syvempi kohta. Poikkeuksetta vesialue on niin matala, että ulpukka pääsee kattamaan koko vesialueen.

Pohjan koostumus on löyhää orgaanista sedimenttiä, jonka pintakerroksessa on ranteen paksuista ulpukan juurta verkkomaisena muodostelmana. Järvi on pohjanmyötäisesti umpeenkasvava. Ravinnekuorman lisäksi kasvillisuuden tuottama massa madaltaa järveä vääjäämättä.

Umpeenkasvaminen on ollut luontaista ja lajisto monimuotoista todennäköisesti ennen metsä- ja pelto-ojituksia. Ojitusten jälkeinen umpeenkasvu on ollut nopeaa ja lajisto on yksipuolistunut. Nyt ojien suut ovat pitkälti umpeenkasvaneet.

Vesikasvillisuus on miltei täysin kellus- ja uposlehtistä, ulpukkaa ja karvalehteä. Pohjoisosassa on kapea vesiruovikkokaistale, joka vaihettuu maaruovikoksi, sekä monipuolisempi vesikasvillisuus, mm. uistinvitaa ja palpakkoa.

Ole hyvä ja salli evästeet nähdäksesi sisällön tai katso sisältö täältä.