Jaana Renlundin Lappeen puku

Tässä minun pukuni -hankkeen kymmenennessä blogissa kerron yhdistyksen jäsenen Jaana Renlundin Lappeen puvusta.

Jaana Renlund. Kuva: Silvi Kaarakainen

Lappeen kansallispuvun ensimmäisen version kokosi Tyyni Vahter vuonna 1952 ja se tarkastettiin Leena Pursiaisen asiantuntemuksella ja Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuus ry:n pyynnöstä vuonna 1989. Lappeen kansallispuvun puolivillainen hamekangas on kapearaitainen. Punaisten ja kellertävien raitojen seassa on sinisiä leveämpiä raitoja. Liivi on mustaa villakangasta ja runsas takaa, pitkä sekä väljä malliltaan. Lappeen puvun kanssa käytetään silkkitaftista, ruudullista esiliinaa. Paidassa on pysty kaulus ja halkio edessä, joka kuitenkin on suljettu reikäompeleen avulla. Tasku on ommeltu kangaspaloista ja se sidotaan vyötäisille pirtanauhalla. Puvun kanssa käytetään mustaa silkkihuivia. Pukuun ei kuulu koruja. Aikuisen naisen päähine on tanu. Tanun reunassa on nyplätty pitsi.

Jaana Renlund ja Lappeen puku. Kuva: Silvi Kaarakainen

Jaana Renlund rakastaa käsitöiden tekemistä, se on hänelle henki ja elämä. Koulussa Jaanalla oli käsityöt täysi kymppi. Hän on erityisesti kiinnostunut perinnekäsitöistä ja päätti vuonna 2000 tehdä itsellensä kansallispuvun. Lappeen puku valikoitui synnyinpaikkakunnan mukaan. Hän on käyttänyt pukua muutaman kerran juhlatilaisuuksissa. Puku on hänestä juhlava ja sen kantaminen antaa pari senttiä lisää pituutta. Hän kutoi hamekangasta sen verran, että kankaasta syntyi hameet myös hänen tyttärilleen. Näin kansallispukuprojekti oli myös ”perhejuttu”. Tanun pitsin nypläämisen opetteleminen ei ollut helppoa keski-ikäiselle, mutta loogisena ihmisenä Jaana oppi senkin.

Jaanan perheessä käsitöiden tekeminen on kulkenut naisten ketjussa. Jaana halusi aina mummolaan, koska siellä oppi virkkaamista ja kutomista. Hänellä on ollut ihania käsityöhetkiä mummun eli äidinäidin ja mamman eli isänäidin kanssa. Mamma opetti Jaanan ompelemaan polkuompelukoneella alle 10-vuotiaana. Mummu puolestaan opetti käsitöiden tekemistä kyläkouluissa ja toimi myös kyläompelijana. Molempien isoäitien ompelukoneet ovat tulleet Jaanalle perintönä. Jaanan äiti lähinnä ompeli ja työskenteli myös käsityöliikkeessä. Jaana muistaa, kuinka noloa oli 1970-luvulla kulkea äidin ompelemissa vaatteissa, kun muilla oli ostovaatteita. Teini-ikäisenä hän sai ruinattua farkut. Jaana on opettanut käsitöiden tekemistä myös tyttärilleen. Hänen perheensä arvostaa hänen taitojaan.

Kuva: Silvi Kaarakainen

Jaana osaa tehdä myös niin sanottuja miesten käsitöitä. Iän myötä historia ja perinteet ovat alkaneet kiinnostaa, samoin Kalevalaiset Naiset ja kansalliseepos Kalevala. Kansallispukuja ei Jaanan lähisuvussa ole, joten hänen Lappeen puvustaan voisi alkaa uusi perinne.