Leena Alhon Iitin puku

Kuva: Silvi Kaarakainen.

Heinolan taidemuseolla on tänä kesänä esillä 13 Heinolan Kalevalaisten Naisten kansallispukua ja kaksi yhdistyksen jäsenen muinaispukua. Minä olen yhdistyksen puheenjohtaja Henna Paasonen ja esittelen kesän aikana blogeissani näyttelyn pukuja ja niiden omistajia. Valokuvaaja Silvi Kaarakainen on kuvannut yhdistyksen naisia puvuissaan, minä olen haastatellut ja kirjoittanut muistiin pukujen tekijöiden ja kantajien tarinat. Tässä minun pukuni -hankkeen kolmannessa blogissa kerron opettaja Leena Alhon Iitin puvusta.

Iitin kansallispuvun kokosi Tyyni Vahter 1930-luvulla, mallina oli Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva iittiläinen kansanpuku. Kirjailija A.W. Lindgren mainitsi jo vuonna 1864, että ”iittiläisten perinteiseen waatetukseen kuului avarat ja lumiwalkoiset paidan-hiat, joiden suut, samate kuin leweä paidan-kaulus owat taitavasti ommellut rei’ille”. Kansallismuseon kansanpuvussa on samankaltainen esiliina kuin tarkistetussa Jaalan kansallispuvussa, mutta Kaukosen mukaan Vahter muutti esiliinan pystyraidat poikittaisiksi helmaraidoiksi Iitin puvussa. Iitin puku oli Vuorelman tuotannossa, nykyisin Suomen Perinnetekstiilit oy myy pukua.

Iitin kansallispuvun hamekangas on punapohjaista villakangasta, jossa on ohuita keltaisia raitoja. Liivi on niukka ja lyhyt, musta villakangas on reunustettu sinisellä nauhalla. Liivi on malliltaan yksinkertainen ja se suljetaan edestä hakasilla. Esiliinassa on vaaleansinisiä poikkiraitoja alaosassa. Tasku on pieni ja monivärisesti kirjottu, koristeena on helmiä. Paidassa on isohko kääntökaulus. Rannekkeissa on punaiset tupsut. Koruna on levyriipus. Puvussa on punaiset silkkinauhat.

Kuva: Silvi Kaarakainen.

Leena Alho hankki pukunsa vuonna 1963, kun hän valmistui Heinolan opettajaseminaarista. Valmistuvien joukossa oli keskusteltu, mitä fiksua laitettaisiin päälle valmistumisjuhlaan. Koska kukaan ei halunnut laittaa päälleen samanlaista pukua kuin toisilla, päätettiin pukeutua kansallispukuihin. Leena halusi itselleen nimenomaan Iitin puvun, koska hänen isänäitinsä Alina oli syntyjään iittiläinen. Pukunsa hän osti Lahdesta Vuorelman liikkeestä. Leenan aviomies Asko valmistui samalta luokalta. Koska pariskunta oli vasta mennyt naimisiin, ei Leenalla ollut varaa ostaa pukuun kuuluvaa tykkimyssyä. Hän onkin käyttänyt pukuun kuuluvia nauhoja.

Puvun ostaminen oli Leenan mukaan hyvä idea, sillä opettajana hän saattoi käyttää sitä kevätjuhlissa. Opettajapariskunnan ensimmäinen paikkakunta oli Artjärvi, jossa maatalojen emännät ja tyttäret käyttivät myös kansallispukuja. Leena tunsi olevansa puvussa sievä, ja pukua kaikki arvostivat sekä ymmärsivät sen merkityksen. Ajan myötä puvun vyötäröä on täytynyt korjata, ja Leena on teettänyt pukuun pidemmän liivin. Muotivirtausten mukana puvun helman pituutta on myös muutettu, milloin lyhyemmäksi, milloin pidemmäksi. Puku on kuitenkin melkein 60 vuotta vanha ja edelleen käyttökelpoinen. Puvulla on myös oma tarinansa. Kun kysyn, miltä pukua tuntuu käyttää, Leena vastaa:” Hyvä puku ja nätti.”

Kuva: Silvi Kaarakainen.

LÄHTEET

https://kansallispuvussa.com

Leena Alhon haastattelu 8.7.2024