Leena Railimo-Saareksen puvut

Minun pukuni hankkeen seitsemännessä blogissa kerron yhdistyksen jäsenen Leena Railimo-Saareksen puvuista.

Leena Railimo-Saares. Kuva: Silvi Kaarakainen

Suomussalmen puku

Suomussalmen kansallispuvun tilasi Kainuun kiertävä naiskotiteollisuuskoulu. Sen kokosi kotiteollisuusopettaja Selma Juntunen ja hyväksyi Tyyni Vahter vuonna 1953. Suomussalmen kansallispuvun parkkumihameen pohjaväri on sininen ja siinä on valkeita, keltaisia ja punaisia raitoja. Sininen liivi nyöritetään pronssihakasten kautta punaisella nyörillä. Paidassa on alaspäin käännetty kaulus ja päärmeessä on reikäommelta. Esiliinassa on ruusukasraitoja vadelmanpunaisella, mustalla ja vihreällä. Helmassa on punainen hapsu. Tasku on samaa punaista kuin hameessa ja esiliinassa, reunoja kiertää liivikangas. Tasku kiinnitetään pirtanauhalla vyötärölle. Koruna on pronssinen solki. Suomussalmen pukuun kuuluu vedenvihreällä silkillä päällystetty ja kirjonnalla koristeltu tykkimyssy. Tytöt käyttävät päässään sinisiä ja punaisia nauhoja.

Raja-Karjalan puku (punainen)

Raja-Karjalan kansallispuvun mallina oli U.T. Sireliuksen Vienan-Karjalasta tuoma kansanpuku, jonka pohjalta Tyyni Vahter kokosi pukumallin vuonna 1935. Puvusta on nykyisin kaksi versiota. Raja-Karjalan puku on itse asiassa sarafaani. Liivihame on joko mataranpunaista tai tummansinistä villakangasta. Pääntietä reunustaa punainen tai sininen nauha ja halkiossa on kolme pyöreää vaskinappia. Hame sidotaan viitelöidyllä pitkällä sulkkuvyöllä vyötärölle. Nauhan päissä on suurehkot kävyn malliset pompulat, jotka on päällystetty metallilangalla. Paita on rätsinä, jonka hihoissa on näyttävät, värikylläiset kirjonnat. Pääntietä reunustaa koristenauha. Päähineenä on perväskä.

Leena Railimo-Saares Raja-Karjalan puvussa. Kuva: Silvi Kaarakainen

Pukujen merkitys

Leenalle kansallispuvut ovat aina olleet suvun ja perheen yhteinen asia. Leenan isä oli kotoisin Valkjärveltä Karjalasta ja hänelle sukuyhteys oli tärkeä. Isä osti Leenalle Suomussalmen puvun, kun hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Puvussa Leena esiintyi ja kertoi Suomesta. Leena on käyttänyt tätä pukua myös alansa kansainvälisissä kongresseissa, joiden illanvietoissa aina pukeuduttiin kansallisiin asuihin. Raja-Karjalan puvun Leena on saanut anopiltaan Svealta tämän kuoltua 1997. Leena ja anoppi valmistivat puvun yhdessä, Leena ompeli ompelukoneella ja anoppi kirjoi. Puvun ohjeet oli tilattu Vuorelmalta. Anoppi tilasi myös päähineen ja vyön pukuun, Leenan mies osti pukuun kuuluvan riipuksen. Leena muistaa, että yhteinen projekti oli sopuisa ja mukava. Anoppi oli kuitenkin tarkka yksityiskohdista. Hän käytti pukua Karjalatalon juhlissa ja ortodoksisessa kirkossa.

Leenan isossa talossa on jossakin myös äidin Keski-Suomen puku, jota hän käytti esiintymisasuna. Leenan äiti oli musiikinopettaja ja johti kuoroja. Kiinnostus kansallispukuihin on tullut myös äidin perintönä. Yli 100-vuotiaaksi elänyt isoäiti oli myös osa suvun jatkumoa.

Leenan suvussa on järjestetty sukukokouksia vuodesta 1960, ja niissä suvun vanhemmat naiset käyttivät aina kansallispukua. Myös Leena käyttää Raja-Karjalan pukua joka toinen vuosi järjestettävässä tapaamisessa. Pukua on helppo ja mukava käyttää, kesäkuumalla voi jättää sukat ja kengät pois. Leenalle on tärkeää välittää perinnettä eteenpäin. 5-vuotias tyttärentytär Eden käyttää mielellään isoäidin puvun esiliinaa tai päänauhoja.