Orvokki Rosbergin puvut

Tässä Heinolan Kalevalaisten Naisten Minun pukuni -hankkeen viimeisessä blogissa kerron yhdistyksen konkarin Orvokki Rosbergin puvuista.

Orvokki Rosberg Perniön muinaispuvussa. Kuva: Silvi Kaarakainen

Pukujen merkitys

Orvokin innostus kansallispukuihin on peräisin hänen äidiltään. Orvokki oli nuori 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kansallispuvut olivat miltei muoti-ilmiö. Tähän vaikutti varmasti sodanjälkeinen tekstiilipula, käytettiin sitä, mitä oli saatavilla. Orvokille kansallispuvuissa merkitsee paljon niiden esteettinen kauneus. Kotikylällä Pohjanmaan Alavudella oli nuorisoseurantalo, jossa tanhuttiin kansallispuvut päällä.

Alavuden puku merkitsee Orvokille paljon, koska hän käytti nuorena äidin Alavuden pukua. Keskikoulun viimeisellä luokalla, viimeisellä viikolla pidettiin aina pukuja päällä. Alavuden pukunsa Orvokki on myöhemmin ostanut huutokaupasta 10 markalla. Joutsenon puvun Orvokki valmisti asuessaan Joutsenossa. Paikallisella Kalevalaisten Naisten yhdistyksellä oli pukuprojekti meneillään, ja Orvokki lähti mukaan. Joutsenon puvussa häntä viehättää sen arkaaisuus ja se, että puvussa on paljon yksityiskohtia. Orvokille ei ole väliä, missä hän on syntynyt, joten hän voi käyttää mitä kansallispukua tahansa. Mutta Jalasjärven puku on hänelle kaikkein mieluisin. Orvokki oli mukana myös valmistamassa Heinolan Kalevalaisten Naisten muinaispukuja, ja hänellä itsellään on valkoinen Perniön puku. Orvokilla on myös yksi tmp-vaate (tuunaa mun perinne) eli Lapväärtti Tiukan hame, jota hän on kantannut ja paikannut silkillä.

Kansallis- ja muinaispuvut merkitsevät Orvokille kulttuuriperintöä, jota hän haluaa säilyttää, kunnioitusta esivanhempia kohtaan ja käsitöiden tekemisen iloa. Niiden tekeminen vaatii erityistaitoja, jotka olivat välillä unohduksissa. Orvokin jälkikasvu viihtyy myös kansallispuvuissa. Hänen poikansa häissä vihkipari ja juhlavieraat pukeutuivat kansallispukuihin. Häät olivat ihana ja kaunis juhla. Pojan kaksoset puettiin myös ristiäisissä kansallispukuihin. Orvokista kansallis- tai muinaispuvun kantaminen tuntuu ylväältä ja naiselliselta. Kun kantaa Joutsenon puvun huntua, on pakko pitää pää pystyssä.

Jalasjärven puku

Jalasjärvi-seura tilasi Jalasjärven kansallispuvun professori Toivo Vuorelan aloitteesta ja Tyyni Vahter kokosi sen vuonna 1952. Hamekankaassa on yhteensä 12 flammuraitaa, hameen pohjaväri on punainen. Parkkumiliivi on tummanvihreä ja se suljetaan kauniilla, tähtikuvioisilla vaskiparisoljilla. Esiliinassa ja paidan kauluksessa on reikäommelkoristelua. Tasku on mustaa verkaa ja siinä on runsas kirjontakoristelu. Tasku solmitaan pirtanauhalla. Jalasjärven pukuun kuuluu hopeoitu levyriipus, jossa on kasviaiheisia kuvioita. Nauhoissa on punainen, vaaleanpunainen ja musta nauha.

Orvokki Rosberg Jalasjärven puvussa. Kuva: Silvi Kaarakainen

Alavuden puku

Alavuden puku ei ole kansallispuku vaan niin sanottu kuoropuku. Tunnetuimmat kuoropuvut, Kuortane ja Alavus, on suunniteltu 1920–1930-lukujen vaihteessa. Tällöin haluttiin kuorolaisille yhtenäiset, kansallispukumaiset puvut. 1970-luvulla, kun kansallispukuja ryhdyttiin tarkastamaan, huomattiin, ettei kuoropuvuilla ollut esikuvia paikallisessa kansanpukuhistoriassa. Tämän jälkeen näitä pukuja on alettu nimittää kuoropuvuiksi.

Alavuden kuoropuvun liivihameen hameosa muodostuu mustista ja punaisista leveistä raidoista. Hameen kuviot ovat poimittuja. Edessä on kaksi sinistä raitaa. Kaikissa raidoissa on kankaaseen kirjottuja sydänkuvioita. Liivi on mustaa samettia ja se suljetaan edestä vaskihakaspareilla. Hakasissa on lehtimäistä muotoilua. Tasku riippuu liivin alaosasta metalliketjulla, joka kiinnittyy taskun lehtimäiseen vaskiosaan. Tasku on pienehkö, mustaa samettia ja reunustettu punaisella nauhalla. Paidassa on avoin pääntie, se ja rannekkeet on koristeltu punaisin ompelein. Rintaan kiinnitettävä koru on vaskinen, ovaalin muotoinen neula. Silkkinauhoja käytetään siten, että punaisen nauhan päälle asetetaan ohuempi musta nauha.

Joutsenon puku

Joutsenossa käytettiin kansanpukua vielä 1900-luvun alkupuolella. Joutsenolainen kansanomainen juhlapuku on esitelty eri versioina lukuisissa taideteoksissa ja julkaisuissa. Joutsenon kansallispuvun suunnitteli Tyyni Vahter ja hän esitteli sen 1936 Suomalaisia kansallispukuja -kirjassa. Suomen kansallismuseon ja Etelä-Karjalan museon kokoelmiin on talletettu edustava kokoelma joutsenolaisia kansanpuvun osia. Joutsenon Kotiseutuyhdistys teki aloitteen kansallispuvun tarkistamiseksi ja täydentämiseksi 1980-luvulla. Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuusyhdistys toteutti tarkistushankkeen kansallispukuneuvoston ja Leena Stenbergin johdolla. Tarkistetun puvun esikuvavaatekappaleet ovat Kansallismuseon ja Etelä-Karjalan museon kokoelmissa.

Paita on pitkä, siinä on pitkä halkio ja kapea, sinisellä kirjottu pääntiekaitale. Paitakangas on pellavapalttinaa. Hame on lampaanmustaa, vanutettua villapalttinaa tai puolivillaista. Se on vetopoimutettu. Esiliina on valkeaa pellavapalttinaa. Se on koristettu leveillä sinisillä nyytingeillä ja revinnäisellä. Liivi eli tankki on tummanruskea. Takakappaleessa on erillinen lieve, joka on laskostettu ja napein koristettu. Paidan halkion sulkee kookas, hopeinen, kaiverruksin koristettu paljinsolki. Punaisella, ruskealla, sinisellä ja valkoisella raidoitettua hurstut-vaatetta kannetaan olan kautta kulkevan, poimittukuvioisen pirtanauhan varassa. Siinä on punainen verkahelmus. Hurstut on koriste, suoja ja kantoväline. Kansallispukuinen aikuinen nainen käyttää huntua. Tinanastoin koristettu pitkä, musta verkavyö puetaan liivin tai röijyn päälle.