Sisko Björkin puvut

Minun pukuni -hankkeen viidennessä blogissa kerron yhdistyksen jäsenen Sisko Björkin puvuista. Näyttelyssä Siskon pukuja ovat Itä-Hämeen puku, sininen Raja-Karjalan puku, Muinais-Karjalan puku ja feresi.

Sisko Björk. Kuva: Silvi Kaarakainen

Pukujen merkitys

Sisko Björkille hänen pukunsa liittyvät perheen ja suvun historiaan. Jokaisella puvulla on oma tarinansa ja ne liittyvät hänen eri elämänvaiheisiinsa. Siskon isä oli hämäläisestä suvusta, ja Itä-Hämeen puku onkin tullut Siskolle isän siskolta Helmi-tädiltä. Siskon äiti oli evakko Karjalan Käkisalmesta. Raja-Karjalan ja Muinais-Karjalan puvut liittyvät äidiltä saatuun perintöön. Äiti oli tehnyt Muinais-Karjalan pukunsa samaan aikaan Heinolan Kalevalaiset Naisten muinaispukubuumin kanssa. Siskon kummitäti, joka asui samassa talossa, kutoi puvun kankaat. Kun Sisko meni naimisiin vuonna 2003, äiti ehdotti, että hän kantaisi hääpukunaan äidin Muinais-Karjalan pukua. Kemppisen sisarusten kanssa, jotka olivat samalta Pärnän kylältä kuin Siskon äiti, valmistettiin villakangaspaidan tilalle pellavapaita. Puvulla on Siskolle mittaamaton tunnearvo, koska äiti on ollut sitä tekemässä. Puku on uniikki, ja sen säilyttäminen on kunnia-asia. Siskon mukaan muinaispukua kantaessa tuntee itsensä mahtinaiseksi, oma pituus kasvaa 10 cm.

Sinisen Raja-Karjalan puvun Sisko löysi kirpputorilta ja halusi sen heti ostaa, koska äidillä oli ollut samanlainen puku. Äiti oli myynyt oman Raja-Karjalan pukunsa saadakseen ostettua korut muinaispukuun. Feresin Siskolle valmistivat 50-vuotislahjaksi hänen tyttärensä ja tämän ystävätär. Siskon perheessä ja suvussa puvut kulkevatkin naisten verkostossa, johon kuuluvat äiti, Sisko itse, tytär, tyttärentyttäret, kummitäti ja hänen tyttärensä sekä Pärnän tytöt Kemppisen Leena ja Lindströmin Martta. Siskon mielestä ihmisen täytyy tuntea taustansa ja juurensa, muuten elämä on yksipuolista. Siskon jälkikasvu on myös kiinnostunut kansallispuvuista.

Siskolle tärkeä runonlausunta on myös yhteinen suvun perintö. Kummitäti ja hänen miehensä Kusti opettivat lausumaan ilman väärää nuottia. Ristiäisiin, hautajaisiin ja häihin piti kaikkiin olla omat runonsa. Kansallispuvut ovatkin olleet Siskolle myös esiintymisasuja. Koska isä toimi rintamalla välskärinä ja äiti oli evakko, Sisko pitää itseään hyvin isänmaallisena. Hän tuntee ylpeyttä suomalaisuudestaan, ja kansallispuvut liittyvät hänen isänmaanrakkauteensa. Puvut sopivat juhlapukuina moneen tilaisuuteen, myös karjalaisiin juhliin, kuten Käkisalmi-juhlat.

Siskolle Kalevala-korut kuuluvat myös suvun naisten perintöön. Äidiltä saadut korut ovat Siskon kalleinta omaisuutta. Onneksi myös puoliso arvostaa niitä ja antaa niitä lahjaksi. Siskolle käsitöiden tekeminen merkitsee rauhoittavaa meditaatiota. Itse tehdyn lahjan antaminen on myös keino osoittaa rakkautta ja välittämistä. Viime jouluna Sisko lahjoitti sukulaisilleen 28 paria villasukkia!

Itä-Hämeen puku

Itä-Hämeen eli Hartolan kansallispuku koottiin kirjailija Maila Talvion aloitteesta ja koontityön teki U.T. Sirelius vuonna 1927. Itä-Hämeen puvun hame on pohjaväriltään kanervanpunainen. Ohuet raidat ovat valkeita, vihreitä ja mustia, joista yksi on katkoraita. Liivi on mustaa samettia. Liivi suljetaan edestä liivikankaalla päällystetyillä napeilla ja takana on laskoskörtit. Tasku valmistetaan liivi- ja hamekankaista: taskun keskellä on hameraita. Tasku on reunustettu ruskealla puuvillakankaalla ja se sidotaan vyötärölle hamekankaan väreillä kudotulla pirtanauhalla. Paidassa on reilu kääntökaulus ja sen sekä rannekkeiden koristeena on reikäommelta. Pukuun kuuluu Talvion mukaan ”punavihreä, ruskein rimpsuin koristettu, keinosilkkilangoista kudottu kaulasilkki, mutta hauskempi on juhlatilaisuuksissa käyttää vanhaa silkkiä, kellä sellainen on.” Itä-Hämeen pukuun kuuluu isohko, hopeinen paljinsolki, joka sulkee pääntien. Aikuisen naisen päähine on tykkimyssy. Se on päällystetty punaisella silkillä ja koristeltu ketjupistoin silkkilangalla. Tytöt käyttävät kolmivärisiä (musta, vaaleanpunainen, vihreä) nauhoja.

Raja-Karjalan puku

Raja-Karjalan kansallispuvun mallina oli U.T. Sireliuksen Vienan-Karjalasta tuoma kansanpuku, jonka pohjalta Tyyni Vahter kokosi pukumallin vuonna 1935. Puvusta on nykyisin kaksi versiota. Raja-Karjalan puku on itse asiassa sarafaani. Liivihame on joko mataranpunaista tai tummansinistä villakangasta. Pääntietä reunustaa punainen tai sininen nauha ja halkiossa on kolme pyöreää vaskinappia. Hame sidotaan viitelöidyllä pitkällä sulkkuvyöllä vyötärölle. Nauhan päissä on suurehkot kävyn malliset pompulat, jotka on päällystetty metallilangalla. Paita on rätsinä, jonka hihoissa on näyttävät, värikylläiset kirjonnat. Pääntietä reunustaa koristenauha. Päähineenä on perväskä.

Sisko Björkin Muinais-Karjalan puku. Kuva: Silvi Kaarakainen

Muinais-Karjalan puku

Itäsuomalaista ristiretkiaikaa 1200-luvulla edustava Muinais-Karjalan puku perustuu pääosin laatokankarjalaisiin hautalöytöihin. Rekonstruktio valmistui 1952, ja sitä oli suunnittelemassa mm. Tyyni Vahter. Koska puku suunniteltiin käyttöön, juhlapuvuksi, siinä päädyttiin hautalöydöistä poikkeaviin ratkaisuihin esimerkiksi päällyshameen leikkauksen suhteen.

Pukuun kuuluu valkea villainen aluspaita, tummansininen lautanauhoin reunustettu olkainhame, vihertävä, runsaasti pronssikierukkakoristeltu esiliina, vihertävä villavaippa ja valkoinen villahuntu. Korustoon kuuluu kaulanauha metallilaatoin, paidan pieni solki, suuri hevosenkenkäsolki vaipan kiinnitykseen, hunnun kiinnityssolki, hopeasykerö huntua koristamaan sekä rintakorusto, joka koostuu kahdesta kupurasoljesta, niitä yhdistävistä ketjuista sekä niissä riippuvista puukosta, korvalusikasta ja linturiipuksesta.

Feresi

Feresi eli siitsa on karjalainen kansanpuku, ei siis kansallispuku. Nykyään sitä käyttävät esimerkiksi kansantanssiryhmät joka puolella Suomea puvun kauneuden, käytännöllisyyden ja huokeuden vuoksi. Feresi on henkselimekko, joka voidaan tehdä puuvillasta, villasta tai silkistä. Koreat värit ovat tyypillisiä: punainen on suosittu nuorilla naisilla. Koska feresi on kansanpuku, sen tekijä voi tehdä siitä itsensä näköisen. Tyypillistä feresille on myös koreus, tekijä perinteisesti osti kauneimman ja koreimman kankaan, minkä käsiinsä sai. Perinteisen feresin värikirjo on siis “räikeämpi” kuin useiden kansallispukujen. Sen alla käytetään paitaa eli rätsinää ja päällä esiliinaa eli peretniekkaa. Rätsinässä on pussihihat, joiden uloimmissa reunoissa on lisäksi pitsit. Nykypukeutumisessa esiliinan reunaa usein koristaa pitsi mutta aiemmin arkena esiliinat olivat usein pelkistettyjä ja värillisiä. Feresin kuuluu olla muhkea, mikä aikaansaadaan sillä, että hameeseen käytetään paljon kangasta. Muhkeus on ollut myös viittaus varallisuuteen. Feresin kanssa voidaan käyttää koruja kaulassa ja korvissa sekä silkkinauhoja hiuksissa. Huivia voi käyttää joko olalla tai pään ympärillä. Naineet naiset peittävät päänsä arkisin huivilla tai säpsällä. Juhlissa voidaan käyttää myös korkeampaa päähinettä eli sorokkaa, joka voi olla runsaasti kirjailtu ja hienoa kangasta.

Sisko Björkin feresi. Kuva: Silvi Kaarakainen

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Feresi

https://kansallispuvussa.com

Sisko Björkin haastattelu 3.4.2024