Päivitetty: 24.10.2024

Hilkka työskentelee Kailaan päiväkodissa ja eskarissa, Kettukallion päiväkodissa Kirkonkylässä sekä Sinilähteen päiväkodissa ja eskarissa.

Kerro lyhyesti itsestäsi:

Olen Hilkka Vaherkoski, varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Olemme muuttaneet mieheni kanssa Heinolaan syyskuussa, mutta kesäasukkaina siirtolapuutarhalla olemme mökkeilleet jo lähes kymmen vuotta.

Kerro lyhyesti koulutuksestasi, työhistoriastasi ja miten olet päätynyt varhaiskasvatuksen pariin sekä missä ja minkä tyyppisissä tehtävissä olet toiminut aikaisemmin ja entä nyt?

Olen aikaisemmin ollut reilut 25 vuotta varhaiskasvatuksen opettajana ja varhaiskasvatuksen erityisopettajana Lahdessa ja Hollolassa sekä yksityisellä Vilinän Taloilla. Seitsemän vuoden Etelä-Suomi-kurvauksen jälkeen on mukava palata takaisin Päijät-Hämeeseen.

Entä mikä sai hakeutumaan töihin Heinolan varhaiskasvatukseen? Mitkä olivat vetovoimatekijöitä?

Heinolassa viehättää erityisesti luonnon- ja veden läheisyys, rauhallinen elämänmeno sekä se, että peruspalvelut löytyvät läheltä ja se, miten ihmiset kohtaavat toisensa.

Ensimmäisten työviikkojen aikana olen saanut tavata sensitiivisiä, lapsilähtöisiä ja varhaiskasvatuksesta innostuneita ihmisiä ja minut on otettu lämpimästi vastaan.

Miten näet erityiskasvatuksen roolin lapsen kasvupolulla?

Omassa työssäni on palkitsevaa, kun saa höpötellä pienten ihmisten kanssa, innostua tiimien uusista ideoista, asettautua kasvattajien ja vanhempien kanssa samaan piiriin pohtimaan arjen jaksamista tai lasten kasvua. Toivon, että varhaiskasvatuksen erityisopettajana minulla olisi annettavaa erityisesti leikkipedagogiikasta, kasvattajien ja lasten tunnetaidoista sekä arjen struktuurista.

Varhaiskasvatuksella on mielestäni todella tärkeä rooli moninaisten ja monikulttuuristen perheiden kohtaamispaikkana sekä vuorovaikutustaitojen vahvistajana. Toivoisin, että arjessa panostaisimme kiireettömyyteen, leikkiin ja toistemme kohtaamiseen.

Jaa joku jännittävä/hauska tapaus tai tilanne työurasi ajalta

Hauska muisto työstä muutaman vuoden takaa on, kun eräs pieni tyttö katseli minua pitkään ja lopulta kysyi: ”Oletko sä jo mummo?”  Vastasin, että en mutta toivoisin joskus olevani. ”Sä voisit olla vaikka meidän päiväkotimummo, kun sulla on vähän noita ryppyjäkin”, tyttö ehdotti. Todellakin!!! Ja nyt minulla on jo kolme lastenlasta ja mummo-nimeni on mymmeli.

Mikä on suosikkilainauksesi tai mottosi?

Asiat tuppaa järjestymään.

Toivon kaikille lempeää syksyn aikaa ja mukavia yhteisiä kohtaamisia!