Lampaat laiduntamassa iltaauringossa koivikossa

Päivitetty: 8.11.2024

Paasossa, Heinolan pohjoisimmassa kylässä, sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä biotooppi, Paason niityt. Karjatalouden muovaamat perinnebiotoopit ovat Suomalaisen maatalousympäristön harvinaistuvia helmiä, joiden pinta-ala on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana.  

Laidunaluetta ilmasta

Maatalouden tehostuessa niittypinta-ala väheni yli puolella vuosina 1880–1920 samalla kun peltoala yli kaksinkertaistui. Erityisesti tuoreiden niittyjen määrä väheni voimakkaasti jo 1800-luvun lopussa pellonraivauksen takia, ja niiden määrä on vähentynyt jatkuvasti koko 1900-luvun ajan. 

Varhaisin maakirjamerkintä ja maininta kylästä on vuodelta 1567. Kylässä oli yksi tila 1560-luvulla. Paason alueen viljelystiloille asutettiin sotien jälkeen siirtoväkeä Karjalasta, Käkisalmesta. 1900-luvulle asti kylä oli virkeä maalaiskylä. Kylässä sijaitsee myös historiallinen Paason kartano

Paason niityillä esiintyvä tuore pienruohoniitty on Suomessa voimakkaasti harvinaistunut kasvillisuustyyppi. Alueella kasvaa valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ja alueelta tavataan useita maakunnallisesti uhanalaisia lajeja sekä muita huomionarvoisia niittykasveja.  

Pienruohoniitty, alueella kasvaa monia merkityksellisiä niittykasveja, ympärillä koivuja ja muutama kuusi
Pienruohoniitty

Paason niitty onkin erittäin lajirikas ja edustava niittykohde. Hoidon piirissä oleva alue on suuruudeltaan 6,73 ha, josta Natura 2000 -suojelualuetta on 1 ha. Suojelun perusteena oleva luontotyyppi on fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt. 

Laidunnus alueella on loppunut jo useampi vuosikymmen sitten ja siksi alue on päässyt pusikoitumaan ja metsittymään. Heinolan kaupunki hoitaa Paason perinnebiotooppia Helmi-hankkeen puitteissa niittämällä ja raivaamalla alueella, lisäksi niityille tuodaan lampaita laiduntamaan. Heinolan kaupunki on hoitanut aluetta vuodesta 2023 alkaen. 

Kuva raivatusta pusikosta, risukasoja pellon nurkassa, pellolla raivaussaha ja tarvikkeita
Raivaustöitä ennen aidan rakentamista
Punainen metsäkone kaataa koivua talvella
Koneellista raivausta

Laidunalue rajattiin väliaidalla kahteen lohkoon. Toinen puoli on rehevämpää putkikasvien valtaamaa aluetta. Tavoitteena on, etteivät ravinteet pääse siirtymään arvokkaamman niittyalueen puolelle. Laidunnuksella rehevämpikin alue karuuntuu laidunnuksen jatkuessa useampia vuosia.

Kesäisessä kuvassa lehdessä oleva koivikko, jonka reunassa kulkee lammasaita, toisella puolella ajoväylä
Laidunalueen väliaita

Lisää tietoa Heinolan Helmi-hankkeen perinnebiotoopeista löytyy täältä -> https://www.heinola.fi/blogi/helmi-hankkeessa-kunnostetaan-perinnebiotooppeja/ 

Heinolan Helmi-hankkeen pääsivut, joista löytyy hyviä kirjoituksia liittyen kunnostuksiin, sekä upeita videoita ja kuvia. Videoilla hankkeissa mukana olleet ammattilaiset ja talkoolaiset kertovat kokemuksistaan Helmi-hankkeeseen osallistumisesta -> https://www.heinola.fi/kaupunki-ja-paatoksenteko/heinolan-kehittamishankkeet/helmi-hanke/ 

Alueelle suunnitellut hoidolliset toimenpiteet ja niiden hyödyt: 

• Alueen puuston ja pensaikon raivaus sekä laidunnus tuo lisää valoa ja lämpöä kenttäkerrokseen sekä vähentää maaperän ravinteisuutta 

• Lajirikkailla tuoreilla niityillä on perinteisen karjatalouden vallitessa kasvanut noin 40 eri putkilokasvilajia neliömetrillä. Tätä lajistoa ylläpidetään ja kehitetään laiduntamalla. 

• Karjan tallaus paljastaa maanpintaa, mikä helpottaa toivottujen kasvilajien siementen itämistä.  

• Avoimuuden lisäämisellä luodaan suotuisa pienilmasto päiväperhosten, kovakuoriaisten ja pistiäisten lajirunsaudelle 

• Laidunnuksen tuottamat maanpaljastumat luovat hyönteisille uusia elinpaikkoja paahteisilla paikoilla 

• Alueelle kehittyy monimuotoinen lajisto, esim. eläinten lannalla tai hiekkaisilla maapaljastumilla elää oma erikoistunut hyönteis- ja sienilajisto 

• Niittyjen kivet ovat monien jäkälä-, sammal- ja hyönteislajien elinympäristöä 

• Säilytetään harvinainen perinnebiotooppityyppi 

• Kehitetään alueen maisemaa säilyttämällä maisemapuut ja harventamalla puustoa, jolloin syntyy hakamainen ilme 

• Kehitetään alueen puustoisista alueista sekametsää, alueen puu- ja pensaslajisto pidetään monilajisena, erilaisia pajuja säilytetään pölyttäjille ja tammen leviämistä tarkkaillaan.  

• Lisätään alueen lahopuustoa, mm. tekopökkelöt 

Metsuriasuinen mies kuorii pystyssä olevasta koivusta kaarnaa moottorisahalla talvella, kuvan etualla mänty jota vasten nojaa kaatorauta
Koivun kaulaaminen puun lahoamisen nopeuttamiseksi
Etusivu