Vesipuhvelit Heinolassa
Päivitetty: 30.9.2024
Vesipuhveli
Erittäin uhanalaisesta villistä vesipuhvelista (Bubalus arnee) on aikojen saatossa haarautunut kesy muoto (Bubalus bubalis,) josta on jalostettu kaksi päärotua; jokivesipuhveli (Bubalus bubalis bubalis) ja suovesipuhveli (Bubalus bubalis kerabau). Jokivesipuhvelista on olemassa useita eri rotuja, yleisimmin Euroopassa elävät jokivesipuhvelit ovat Välimeren vesipuhveleita.
Vaarallisena pidetty luonnonvaraisena Afrikassa elävä afrikanpuhveli, aiemmin kafferipuhveli, (Syncerus caffer) on toinen puhvelien päälajeista. Vesipuhvelit ovat kuitenkin eriytyneet omaksi suvukseen Aasian mantereella ja kesyjen päärotujen (joki- ja suovesipuhveli) domestikoituminen ulottuu noin 5000 vuoden päähän.
Suomeen ensimmäiset vesipuhvelit tulivat Ruotsista vuonna 2018, Kangasniemellä sijaitsevalle Puulan puhveli -tilalle.
Tuotantoeläinkäyttö
Vesipuhveleita on pidetty kotieläiminä tuhansia vuosia. Sen sanotaan olevan maailman tärkein tuotantoeläin, koska suurimman ihmismäärän toimeentulo on riippuvainen nimenomaan vesipuhvelista. Suovesipuhvelit toimivat pääasiassa vetojuhtina, kun taas jokivesipuhveleita pidetään maidon- ja lihantuottajina. 13 % maailman maidontuotannosta tuotetaan vesipuhveleilla.
Euroopan maista etenkin Italia on tunnettu puhvelimozzarellastaan. Suomessa vesipuhvelien lypsäminen ei ole toistaiseksi mahdollista, joten kotimaista puhvelimozzarellaa tai -maitoa ei ole saatavilla.
Puhveleita käytetään maidontuotannon lisäksi lihan tuotantoon. Niiden liha on hyvin vähärasvaista sekä proteiinipitoisempaa, kuin naudan liha. Kasvatusaika on pitkä.
Vesipuhvelin käytös, luonne sekä terveys
Vesipuhvelit ovat aktiivisia eläimiä ja niille onkin suotavaa tarjota mahdollisimman pitkä laidunkausi. Laitumella tulee olla vesialue tai muu rypemispaikka, koska kuumalla ilmalla eläimet viilentävät itseään ja karkottavat hyönteisiä mudassa rypemällä.
Vesipuhvelit ovat sosiaalisia laumaeläimiä ja tarvitsevat lajitoveriensa seuraa, kuten naudatkin, mutta vesipuhvelit ovat nautoja uteliaampia, rohkeampia ja aktiivisempia. Vesipuhveliemän ja -vasikan suhde on vahvempi kuin naudoilla ja vieroitus on vasikoille stressaavampaa. Niillä on myös vaikeuksia hyväksyä maitoa muualta kuin emostaan, ja nautojen juomarehut voivat olla vesipuhvelivasikoille jopa haitallisia. Vesipuhvelivasikat vieroitetaan noin puolenvuoden iässä, jolloin ne painavat noin 120-150kg. Aikuisen kesyn vesipuhvelin paino on tavallisesti 300-600 kg:n välillä.
Vesipuhveleilla on vähemmän hikirauhasia, paksumpi nahka ja harvempi karvapeite kuin naudoilla, mutta muutoin ne muistuttavat fysiologialtaan nautaa, lähemmin vielä lihakarjaa. Perussairaudet ja niiden hoito on kummallakin lajilla yhteneväistä. Vesipuhveli ja nauta (Boss taurus) eivät voi lisääntyä keskenään. Vesipuhvelit ovat pitkäikäisiä, ne voivat elää jopa 30 vuotta.
Luonnonhoito
Vesipuhvelit sopivat erinomaisesti etenkin kosteikkojen ja muiden vesi- ja ranta-alueiden luonnonhoitoon. Ne ovat nautaan verrattuna tehokkaampia käyttämään hyödykseen heikkolaatuista karkearehua, kuten järviruoko.
Vesipuhvelit rypevät mudassa mielellään. Samalla ne pitävät kosteikkoaluetta avoimena. Ne pystyvät myös syömään jopa veden alla, sekä sukeltamaan. Liikkuessaan laitumella ne painavat sorkillaan kasvustoa maahan, joka syömisvaikutuksen lisäksi tehostaa raivaustulosta. Vesipuhveleita käytetäänkin maailmalla jo melko paljon luonnonhoidossa.
Vesipuhvelit Isiäisellä
Isiäisellä vesipuhvelien toivotaan ensisijaisesti raivaavan rantaluhdan ruovikoita rypemällä rantamudassa ja syömällä kasvustoa. Näin ruovikon kasvu saadaan laantumaan ja vesistö aukeaa paremmin lintujen käyttöön. Vesipuhvelit myös hankaavat sarviaan puiden runkoihin, jolloin saadaan aikaan lahopuita kolopesijöitä varten.
Isiäisen pohjoispuolella sijaitsevasta niitystä voidaan useamman vuoden laidunnuksella saada potentiaalinen perinnebiotooppi erilaisine niittylajeineen. Myös muiden alueen vaarantuneiden tai harvinaisten luontotyyppien, kuten luhta- ja saranevat, toivotaan laajentuvan laidunnuksen ansiosta.
Tutkimus ja seuranta
Isiäisellä tapahtuvaa laidunnusta valvotaan ja eläinten käytöstä sekä vointia seurataan säännöllisesti. Laidunnuksen tuloksia seurataan vertaamalla laidunalueen kasvustoa lähtötilanteeseen laidunnuksen aikana ja sen päätyttyä syksyllä. Isiäisen laskuojalta ja muualta järvestä on otettu vesinäytteet ennen eläinten tuloa. Näin voidaan seurata laidunnuksen mahdollisia vaikutuksia veden laatuun. Ensimmäisen vuoden laidunnuksesta, sen käytännön valmisteluista ja mm laidunalueen aitauksen toteutuksesta tehdään opinnäytetyö (agrologi AMK).
Yleisö Isiäisellä
Toivomme, että laiduntaville eläimille annetaan alueella työrauha. Koirat täytyy ehdottomasti pitää kytkettyinä eikä vesipuhveleita pidä yrittää lähestyä. Ne ovat kesyjä ja kilttejä, mutta voivat kokea vieraat ihmiset uhaksi. Laidunalueelle ei pidä missään tapauksessa yrittää mennä. Vieraiden ihmisten mukanaan kuljettamat bakteerit voivat olla eläimille tautiriski. Aluetta ympäröi sähköaita.