Päivitetty: 26.2.2021

Suur-Päijänteen vedet puhkaisivat Jyrängön harjun noin 7000 vuotta sitten nykyisen rautatiesillan kohdalta. Heinolan seutu oli pitkään eränkäyntialuetta ja siellä liikkui metsästäjä-kalastajia. Pysyvää asustusta alueelle tuli vasta keskiajalla.

Pieniä kyliä kohosi mm. Vierumäelle, Jyränköön ja Lusiin. Kirkko rakennettiin pitäjään 1755.

Paikkakunnan merkitys mullistui perusteellisesti 1776, kun kuningas Kustaa III uudisti lääninjakoa ja perusti uuden hallintopaikan, maaherran residenssin, Heinolaan. Siitä tuli pieni talouden ja hallinnon keskus.

Virkamiesten perheet tarvitsivat palveluja ja siksi elinkeinonharjoittajia houkuteltiin paikkakunnalle erilaisin erikoisoikeuksin. Lähes tyhjästä syntyneen residenssin asukasluku kohosi 1800-luvun loppuun mennessä lähelle tuhatta.

Vireäksi osoittautunut residenssi menetti asemansa hallinnollisella päätöksellä. Venäjän suuriruhtinaskunnan raja siirtyi idemmäs, lääninjako uudistettiin ja lopulta residenssi muutti Mikkeliin.

Korvauksena keisari Nikolai I myönsi Heinolalle kaupunkioikeudet 1839.

Pikkukaupungin elämä jatkui uneliaana 1800-luvun lopulle asti. Silloin Heinolaan perustettiin kylpylaitos (1891) ja opettajaseminaari (1899).

Taloudellisesti kylpylaitos osoittautui kannattamattomaksi, vaikka se hetken kukoistikin I maailmansodan aikaan. Laitoksen välillinen merkitys olikin taloudellista huomattavampi, sillä Heinola sai pysyvän maineen eloisana kesäkaupunkina.

Opettajaseminaarista ehti vuoteen 1972 mennessä valmistua yli 3500 opettajaa. Seminaarin henkistä antia Heinolalle ei käy rahassa mittaaminen.

Höyrylaivat kuljettivat kylpyvieraita ja tavaroita Heinolaan jo 1800-luvun lopulla. Eräs matkailija kuvaili alkukesän Heinolaa tuoksuvaksi vaahtopilveksi, niin paljon kaupungissa oli kukkivia omenapuita.

Rautatie saatiin 1932. Kauniista rautatiesillasta muodostui Heinolan vaakunaan saakka yltänyt symboli.

Uusi Tähtiniemen silta avattiin liikenteelle 1993 ja moottoritie muutama vuosi myöhemmin. Niin vaipuivat historian hämärään legendaariset Heinolan juhannusruuhkat!

Heinola kasvoi II maailmansodan jälkeen. Oman leimansa kaupungille antoi siirtoväestö etenkin Käkisalmen seudulta. Heinolaan muutettiin myös työn perässä, minkä seurauksena keskustan laitamille kohosi kerrostalolähiöitä.

Työtä tarjosivat suuret puu- ja tekstiiliteollisuuslaitokset, joita rakennettiin 1950–60-luvuilla.

Kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät 1997, mikä kasvatti kaupungin väkiluvun yli 20 000:een. Tultaessa 2000-luvulle teollisuuden työpaikat vähenivät rajusti. Se on vähitellen vaikuttanut väkilukuun laskevasti.